Kainhov Jenkins BH TK1 HK3 FIN MVA

Kutsumanimi            Romi

Vanhemmat              Huvimetsän Aksel - Kainhov Hildegard

Syntynyt                 6.10.2002

Rek.nro                   FIN44772/02

Lonkat / kyynärät    B/B   0/0

Muuta                     02/08  Kilpirauhastestattu,  terve

Näyttelyt                3 x SERT

Kasvattaja               Kennel Kainhov  /  Ann-Mari Kainulainen

Omistaja                  Piia Kuula

                               piia.kuula@gmail.com

 

BH     Hyväksytty  29.7.2004  Wolfgan Henke

Hyväksytty jalostustarkastuksen ulkomuoto-osuus  4.3.2006  Tapio Eerola

Hyväksytty luonnetesti   16.9.2006  Hannu Laitamäki / Paavo Rapila  

1. Kohtuullinen +1

2. Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +3

3. Kohtuullinen hillitty +3

4. Suuri +3

5. Hieman rauhaton +1

6. Vilkas +3

7. Hieman pehmeä +1

8. Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3

9. Laukausvarma

Yht. 184p.

   

Pentuna jo Romi oli maailman ylisosiaalisin pentu, rakasti ihmisiä, varsinkin lapsia, oli sellainen hellyyttävä nallekarhu. Lenkeilläkin olisi kaikki ihmiset pitänyt morjestaa...Todella nopea oli oppimaan uusia asioita ja innokas tekemään joka helpotti koulutuksia. Kaikessa piti olla mukana ja vessaankaan en yksin päässyt. Herra kun oli 3kk ja jätin hänet sisälle siksi aikaa kun tupakilla kävin niin sisälle tullessani herra seisoi sanomalehtien päällä...vasemmat tassut paperilla ja oikeat lattialla ja kuinka ollakkaan oli niiiiiiin iso pissihätä....Kiitos kulta!!! Töissä ollessani oli herra kiivennyt sängylleni ja löytänyt sängynpääty seinästä vanhan naulanreiän jota sitten ajatteli hieman suurentaa, tyynyjen välissä oli kalkkia tms....Isompia tuhoja ei pentuaikana tapahtunut...ihmettelin suuresti kun välillä tuntui että kotiin jääminen ilman äippää oli kauheaa, mammanpoika 

Mutta ihmetys loppui kun reilu vuosi oli ikää, herra päätti maistaa sohvia ja tietenkin äipän tupperin kipot piti uudelleen muotoilla(kuka sellasta halpaa muovia käyttää....) Välillä oli tiskit eteisessä odottamassa kun kotia tulin, liekö vinkkinä että koitas muori tiskaa välillä...Hellalta lähti curry-kastikkeet ja perunat illalla (kunnes sain uuden sängyn joka ei narissut ja pääsin yllättämään herran itse teossa...ja sitten taas "keskusteltiin"...) Mutta tuhoaminen loppui kun laitoin herralle kaulurin aina kun kotoa läksin, johan loppu keljuilut(kun herralla oli pipi jalassa ja lekurista saatiin kauluri niin sain kuningas idean että nyt laitetaan herra kuriin)

 Romi valloitti myös perheeni ja olikin silloin tällöin mummolassa hoidossa, ja sai tietenkin kaiken huomion, tottakai, ensimmäinen lapsenlapsi..heh. 2003 heinäkuussa Romi sai kaverin, Roopen, vanhempani hankkivat Rhodesian Ridgebackin, koska allergiat oli saatu kuriin jne. ja isälläni oli ollut Rhodesian koiria Afrikassa asuessaan. Pojat olivat kuin paita ja peppu.

Vuoden ikäisenä ne korvat kentällä hävisi ja tuntui että mitään muutakaan ei hovarontin päässä liikkunut....mutta onneksi meni nopeasti ohi ja sitten oltiinkin taas innokkaita oppimaan lisää. Niina kävi meitä opastamassa moneen otteeseen ja päästiinkin mukavasti eteenpäin. Läpäistiin BH-koe 2004. Olin raskausajan työttömänä omaksi harmiksi mutta Romin iloksi, saatiin viettää kunnolla aikaa ennen vaavin syntymää ja reenata niin paljon kuin kerittiin.

Kun 2v läheni ei mitään suuria muutoksia herran luonteeseen tullut, tietysti omapäisyys hiukka lisääntyi mutta käytös noin muuten, edelleen iloinen, supersosiaalinen, touhukas, ei rähjäävä, hyvin sopeutuva nallekarhu. Monelta sainkin kommenttia että onpas outo hovawart-uros kun ei murise vieraita tms...Mutta ei se Romin luonteeseen koskaan kuulunut eikä kuulu vieläkään, ollut aina hiljainen vahtija, omassa pihassakin katsoo ennen kuin ilmoittaa että "seis, mun piha!" Mikä onkin ihanteellista näin kerrostalossa. Vieraat kun ovesta tulee niin hyvä ettei vitriinit kaadu kun herra on niin iloissaan, edelleen. Täysin vieraita katsoo, sitten katsoo minua ja jos minä hyväksyn niin herrakin hyväksee ja vieraat ok.

Talvi -04-05 oltiin lomalla kun Eleni syntyi lokakuussa -04, ja laitokselta tultiin kotiin juuri Romin syntymäpäivänä, heh.... Kaikki sujui alusta asti hyvin, Romi ei ollut mustasukkainen paljoakaan mutta pyrinkin siihen että kun vaavi nukkuu niin on Romin hellyysvuoro :) romi antoi vieraittenkin rauhassa kyläillä vaikka vaavi olikin, pinnasängyn viereen meni tietenkin mukaan katsomaan vaavia mutta ei murissut tms vaikka en ollut edes samassa huoneessa. Keväällä 2005 päästiin taas kunnolla aloittamaan treenaaminen ja olihan se molemmille hiukka outoa ku "lomalla" oltiin oltu, mutta nautittiin molemmat kun saatiin yhdessä tehdä, ja Romi varsinkin kun vaavi jäi kotiin...tosin oli niitäkin hetkiä kun Eleni istui kentän laidalla sateenvarjorattaissa syöden hk:n sinistä tyytyväisenä samalla kun äippä reenaa Romin kanssa!!!! Kyllä yksinhuoltajana oppii venymään moneksi :)

Romin kiinnostus narttuihin oli herännyt ja meinasinkin tulla hulluksi kaikkien hajujen kanssa....argh......kentälläkin välillä tahtoejn taistoa mutta periksi ei annettu!! Terviksen tokoon ilmottauduttiin ja hirvitti niin pirusti...meidän reenit heinäkuussa oli jäänyt vähän vähemmälle joten lotolla lähdettiin...ja varmaan paremmin olisi mennyt jos en olisi sekoillut, kuten tuomari sanoikin että koira osaa mutta ohjaaja ei... ja se oli totta, saatiin silti 2-tulos. Tuntui että suhteemme parani ja lähentyi koko ajan, mitä hieman pelkäsin Elenin synnyttyä että kuinka käy mutta Romi on ollut hyvin mukautuvainen ja onnellinen.

Elenin 1v synttärinä Romi sitten lähti ensimmäistä kertaa jänön perään.......sydärin meinasin saada kun kärryjen kanssa keskellä metsää ja Romi juoksee silmät sokeina autotielle jäniksen perässä, eikä pysähtynyt vaikka kuinka huusin (siihen asti aina ennen pysähtynyt....), ei auttanut muu kuin kääntää kärrit ja lähteä juoksujalkaa niitä työntelemään ja etsimään herraa....onneksi naapurit tuli mutkassa vastaan ja vauhdissa heitin kärryt heille ja huusin jatkaessa juoksua että vahtikaa sitä muksua...meidän onneksi oli su aamu ja liikenne hiljaista joten ei käynyt kuinkaan ja sain herran ehjänä takaisin ja sitten "keskusteltiin" naamat vastakkain.............

Siitä alkoi herran "itsenäistyminen", huomasin henkistä kasvua(jos hoffilla sellaista yleensä ikinä on.....) ja pieniä herrasmiesmäisiä muutoksia, oli enempi äijä, makasi lattialla rinta rotteena ja vaan hengasi...heh...Jos jotain sanoin niin katsoi minua "puhutsä mulle...?" Ei vieläkään räyhännyt muille koirille tai ihmisille tms. mutta käveli lenkillä vähän enempi nokka pystyssä.

Haku-harjoittelu aloitettiin kunnolla 2005 elokuussa, saatiin hyvinkäälle oma porukka kasaan ja reenattiin tiiviisti kerran vkossa ja tietysti tokoa yms.Haku ihan selkeästi nosti herran egoa, kun tottiskentällä hieman herkkä välillä, niin metsässä niin pollea ja itsevarma. Tänä vuonna tuli kaikki sertit kasaan, parissa toko-kisassa tuli käytyä hyvällä menestyksellä ja pk-mestiksissä saatiin kisaurakin aloitettua, tosin se oli enempi "kokeilu" kuinka valmiita ollaan astumaan kisa-areenalle. Se oli hieno kokemus ja auttoi minua oppimaan omasta koirasta taas lisää ja myöskin luottamaan siihen enempi. Varsinkin tottis osuudesta olin suunnattoman iloinen ja ylpeä.

Ollaan vaihdettu tottis reeneissä palkka pääosin patukalle ja se on kyllä vienyt meitä hurjasti eteenpäin. Hakureeneissä otettu vähän takapakkia ja vahvistettu ilmaisua, kerrattu pistoja ym. Ja päätin että tämä talvi reenataan ahkerasti ja keväällä sitten aloitettaisiin kisaamaan mikäli palikat kunnossa, tokossa on siirto AVOon ja sielläkin tullaan kisaamaan, viimeistään terviksellä Ollaan päästy LaHon treeneihin reenaamaan tänä vuonna useasti josta iiiissooo kiitos kaikille iki-ihquille Laholaisille jotka ovat ottaneet meidät avosylin vastaan, kannustaneet, tukeneet, hui, sanat eivät riitä kiittämään!!! Erityis kiitos Jarille kaikista koulutusvinkeistä. LaHossa on imua!!!!! Tuomisen Pirjolle kuuluu myös iso kiitos avusta, tuesta ja kannustuksesta, jo ennen kuin Romi syntyi On ollut hienoa saada oppia näiltä kokeneemmilta konkareilta!

Me ei oltaisi edes näin "pitkällä" ellei olisi yksi ihminen meitä opastanut alkuun, kannustanut, innoittanut jne jne....Se on meitin Niina(Siljander) En olisi uskonut että kun ostaa koiranpennun saa kaupan päälle vielä parhaan ystävän, joten saan kiittää Liloa kahdesta parhaasta ystävästä!!!!! Niina on ollut niin suuri henkinen kuin käytännönkin tuki että sellaista ei voi selittää..(kiittää ja kumartaa) Kiitos rakkaalle ystävälle

Luonnetestissäkin tuli käytyä hyvällä menestyksellä, pisteet suht samoissa jotka arvelin itsekkin olevan loppupisteissä. Saatiin siitä video ja jos saan jonkun auttamaan laittamaan sen tänne sivustolle niin saatte tekin nauttia siitä. Tämän vuoden lopulla olisi suunnitteilla Romille morsmaikkua, saas nährä kuinka suunnitelmat toteutuu..Kaiken kaikkiaan Romi on ollut ihanteellinen käyttö-, näyttö-ja kotikoira. Siitä on ollut kaikkeen johon ollaan ryhdytty ja kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, raunioillekkin meitä on houkuteltu. Päivääkään en vaihtaisi pois ja parempaa ystävää en olisi voinut saada, olenkin sanonut että Romi on minun elämän mies